Olit kauan edessäni, mutten huomannut sitä.
En tiennyt, että käteni olisi sinulle näin iso lisä.
Ensimmäisen kerran kun näimme/
emme tienneet, että toistemme mieleen jäimme.
Tulit puhumaan, perhoset alottivat kierteet.
En edes huomannut että ujo oisit/
kun sanoit"mun kanssa ulos tulla voisit".
Ensimmäinenki hetki oli jo jotain uskomatonta.
Ennen uskoin jopa/ tälläinen on aivan mahdotonta.
~Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti